Sanasto

IP-osoite

IP-osoite ("Internetin protokollaosoite" tai "Internetin yhteysk√§yt√§nt√∂osoite") on numerosarja, jota k√§ytet√§√§n IP-verkkoihin kytkettyjen verkkosovittimien yksil√∂imiseen. IP on alin yhten√§inen Internetin protokolla ja kaikki Internet-verkon tietoliikenne kulkee IP-paketteina. IP-osoitteen perusteella IP-paketti l√∂yt√§√§ perille ja vastaukset tulevat takaisin. Tyypillisesti IP-osoitteita ei k√§ytet√§ suoraan, vaan DNS-j√§rjestelm√§ muuttaa selv√§kieliset osoitteet (kuten www.youtube.com) IP-osoitteiksi. IP-osoite yksil√∂i k√§ytt√§j√§n mik√§li IP-osoite on selvitett√§viss√§ sen yksil√∂iv√§√§n omistajaan muulla keinoin, kuten operaattorisopimuksin tai toissijaisilla rekistereill√§ kuten seuraamalla muuta IP-liikennett√§, joissa k√§ytt√§j√§ paljastaa henkil√∂tietojaan. T√§ll√§ hetkell√§milloin? k√§yt√∂ss√§ on IP:n versio 4. IP-osoite on erilainen IP:n versiossa 6. T√§m√§ artikkeli k√§sittelee vain versiota 4 ja erot esitet√§√§n artikkelissa IPv6. Tavallisesti IP-osoite esitet√§√§n nelj√§n pisteell√§ erotetun luvun sarjana, esimerkiksi 145.97.39.155. IP-osoite koostuu kahdesta osasta, jotka ovat operaattorin yksil√∂iv√§ alkuosa ja operaattorin sis√§ll√§ yksil√∂ity liittym√§, joka saattaa sis√§lt√§√§ useita tietokoneita tai muita laitteita. Osoitteesta ei yleens√§ voi tiet√§√§ kuinka paljon alusta kuuluu operaattoriosaan ja kuinka paljon liittym√§n yksil√∂iv√§√§n osaan eik√§ siit√§ voi tiet√§√§ k√§ytt√§j√§√§, mutta palvelimilla on yleens√§ kiinte√§ IP, joka on usein sidottu domainiin.ūüĒóIP-osoite

IPv4

Internet Protocol version 4 (IPv4) is the fourth version of the Internet Protocol (IP). It is one of the core protocols of standards-based internetworking methods in the Internet and other packet-switched networks. IPv4 was the first version deployed for production on SATNET in 1982 and on the ARPANET in January 1983. It is still used to route most Internet traffic today, despite the ongoing deployment of a successor protocol, IPv6. IPv4 uses a 32-bit address space which provides 4,294,967,296 (232) unique addresses, but large blocks are reserved for special networking methods. History The IP layer was originally separated in the v3 of the TCP for design improvement, and stabilised in version 4. IPv4 is described in IETF publication RFC 791 (September 1981), replacing an earlier definition (RFC 760, January 1980). In March 1982, the US Department of Defense declared TCP/IP as the standard for all military computer networking. Purpose The Internet Protocol is the protocol that defines and enables internetworking at the internet layer of the Internet Protocol Suite...ūüĒóIPv4

IPv6

IPv6 on nykyisen IP-protokollan (IPv4) seuraajaksi kehitetty protokolla. IPv6 tunnettiin varhaisessa kehitysvaiheessaan my√∂s nimell√§ IPng eli IP next generation. Sen t√§rkein ero IPv4:√§√§n on osoitteen pituus ja osoiteavaruuden laajuus. IPv6:ssa k√§ytet√§√§n 128-bittisi√§ osoitteita, jolloin yhdess√§ verkossa voi olla yli 340 sekstiljoonaa (340 ¬∑ 1036) solmua siin√§ miss√§ IPv4:n osoitteen pituus on vain 32 bitti√§ ja IPv4-verkossa voi olla vain noin nelj√§ miljardia (4 ¬∑ 109) solmua. IPv6 on verkossa toimivalle laitteelle sama asia kuin puhelinnumero puhelimelle: jokaisella laitteella on oma osoitteensa ja siihen saadaan suora kaksisuuntainen yhteys. IPv6-protokollaa voi hy√∂dynt√§√§ esimerkiksi IoT-palveluissa.ūüĒóIPv6

WHOIS

WHOIS (yhdistelm√§ sanoista who is) on kyselyprotokolla, jota k√§ytet√§√§n tietokantakyselyihin liittyen verkkotunnuksiin, Internet-maatunnuksiin, IP-osoitealueisiin, autonomisen j√§rjestelm√§n numeroihin sek√§ niiden omistajiin, rekister√∂ijiin ja muuhun perusinformaatioon. WHOIS-palveluita on perinteisesti k√§ytetty komentorivisovelluksien v√§lityksell√§, mutta my√∂s web-palveluita l√∂ytyy. Palvelimet kuuntelevat porttia 43. Protokolla on kuvattu RFC-dokumentissa RFC 3912.ūüĒóWHOIS

Hostname

In computer networking, a hostname (archaically nodename) is a label that is assigned to a device connected to a computer network and that is used to identify the device in various forms of electronic communication, such as the World Wide Web. Hostnames may be simple names consisting of a single word or phrase, or they may be structured. Each hostname usually has at least one numeric network address associated with it for routing packets for performance and other reasons. Internet hostnames may have appended the name of a Domain Name System (DNS) domain, separated from the host-specific label by a period ("dot"). In the latter form, a hostname is also called a domain name. If the domain name is completely specified, including a top-level domain of the Internet, then the hostname is said to be a fully qualified domain name (FQDN). Hostnames that include DNS domains are often stored in the Domain Name System together with the IP addresses of the host they represent for the purpose of mapping the hostname to an address, or the reverse process. Internet hostnames...ūüĒóHostname

Ping

Ping on TCP/IP-protokollan ty√∂kalu, joka mittaa m√§√§ritetyn laitteen saavutettavuutta tietoverkossa. Ping l√§hett√§√§ laitteelle ICMP echo request -paketin, johon et√§tietokone vastaa omalla echo reply -paketilla.Tyypillisesti ty√∂kalu tulostaa sek√§ l√§hetettyjen ja vastaanotettujen pakettien m√§√§r√§n ett√§ latenssin. Nyky√§√§n suuri osa verkkoon kytketyist√§ koneista ei vastaa ping-paketteihin, sill√§ vieraiden koneiden pingaaminen on harvinaista muutoin kuin tietomurtoa edelt√§v√§ss√§ kartoituksessa. My√∂s jotkin Internet-madot etsiv√§t saastutettavia koneita ping-pakettien avulla. T√§m√§n vuoksi suurin osa verkoista suodattaa ping-paketit, joiden kohteina on verkon ty√∂asemat, ja jopa osa t√§rkeist√§ s√§hk√∂posti- ja web-palvelimista j√§tt√§√§ vastaamatta niihin. Echo request pyynt√∂ihin vastaamatta j√§tt√§minen rikkoo kuitenkin Internet-standardia RFC 1122, joka suosittaa jokaisen verkon laitteen kuuntelemaan ja vastaamaan pyynt√∂ihin. Vastaamatta j√§tt√§minen on ongelmallista, kun ping-ohjelmaa pyrit√§√§n k√§ytt√§m√§√§n sen alkuper√§iseen k√§ytt√∂tarkoitukseen, verkko-ongelmien selvitt√§miseen. Kaikkien verkkojen tulisi suodattaa sis√§√§n tulevat ping-paketit, joiden kohdeosoitteena on verkon yleisl√§hetysosoite. Muutoin verkkoa voi k√§ytt√§√§ alustana smurf-hy√∂kk√§yksess√§. ICMP echo request -pakettien suodattamisen yhteydess√§ asiaan perehtym√§tt√∂m√§t yll√§pit√§j√§t usein suodattavat my√∂s muuta ICMP-liikennett√§. ICMP-liikenne on kuitenkin v√§ltt√§m√§t√∂nt√§ verkon kunnolliselle toiminnalle, ja t√§m√§n vuoksi monissa verkoissa on hyvin oudosti k√§ytt√§ytyvi√§ ongelmia johtuen v√§√§rist√§ suodatins√§√§nn√∂ist√§, jotka est√§v√§t IP-protokollan standardien mukaista toimintaa.ūüĒóPing

Luokaton reititys

Luokaton reititys (engl. Classless Inter-Domain Routing, CIDR) on nyky√§√§n IP-verkoissa k√§ytetty menetelm√§ IP-osoitteiden jakamiseksi eri operaattoreille/verkoille. Verkko ilmoitetaan kahtena lukuna, joista ensimm√§inen ilmaisee verkon osoitteen (network prefix) ja j√§lkimm√§inen verkon koon (netmask). Verkon kokoa rajaavien bittien m√§√§r√§ eli maski eli aliverkon peite merkit√§√§n osoitteen per√§√§n vinoviivalla erotettuna. Esimerkiksi yksityiseen k√§ytt√∂√∂n on varattu verkko 10.0.0.0/8 (RFC 1918). Osoite voidaan kirjoittaa my√∂s kirjoittamalla maski auki muotoon 10.0.0.0/255.0.0.0. T√§h√§n verkkoon kuuluvat IP-osoitteet 10.0.0.0 ‚Äď 10.255.255.255. Tyypillisesti ensimm√§inen osoite on varattu tarkoittamaan itse verkkoa (10.0.0.0) ja viimeinen osoite on yleisl√§hetys (broadcast) -osoite. Ennen luokatonta reitityst√§ IPv4-osoitteet oli jaettu viiteen luokkaan (A‚ÄďF). Normaalissa verkkoliikenteess√§ k√§ytettiin luokkia A‚ÄďC ja kunkin luokan verkossa oli luokasta riippuen joko 16 777 216, 65 536 tai 256 osoitetta. Osoitteen luokan m√§√§r√§siv√§t osoitteen ensimm√§iset bitit. 0 oli A, 10 B ja 110 C. Suurimpia A-luokan verkkoja jaettiin yhdysvaltalaisille suuryrityksille kuten IBM, Apple, Ford, General Electric, Halliburton, Yhdysvaltain posti. Valtioista Japanilla oli oma A-luokan lohkonsa ja koko Afrikalle kaksi. T√§m√§ osoittautui k√§yt√§nn√∂ss√§ liian j√§yk√§ksi menetelm√§ksi ja se johti osoitteiden haaskaamiseen sek√§ globaalin reititystaulun koon nopeaan kasvuun. Luokaton reititys muutti j√§rjestelm√§√§ siten ett√§ kun aikaisemmin operaattorin osoitti joko osoitteen 8, 16 tai 24 ensimm√§ist√§ bitti√§, uudessa j√§rjestelyss√§ raja on liukuva. Siirtyminen luokattomaan reititykseen alkoi vuonna 1993 julkaistujen RFC 1518 ja RFC 1519 my√∂t√§.ūüĒóLuokaton reititys

Private network

In IP networking, a private network is a computer network that uses private IP address space. Both the IPv4 and the IPv6 specifications define private IP address ranges. These addresses are commonly used for local area networks (LANs) in residential, office, and enterprise environments. Private network addresses are not allocated to any specific organization. Anyone may use these addresses without approval from regional or local Internet registries. Private IP address spaces were originally defined to assist in delaying IPv4 address exhaustion. IP packets originating from or addressed to a private IP address cannot be routed through the public Internet. Private IPv4 addresses The Internet Engineering Task Force (IETF) has directed the Internet Assigned Numbers Authority (IANA) to reserve the following IPv4 address ranges for private networks: In practice, it is common to subdivide these ranges into smaller subnets. Dedicated space for carrier-grade NAT deployment In April 2012, IANA allocated the block 100...ūüĒóPrivate network

Aliverkko

Aliverkko on loogisen tietokoneverkon osa, joka sijaitsee OSI-mallin kolmannella kerroksella (verkkokerros). Aliverkotus on termi, jota k√§ytet√§√§n kun pilkotaan suurempi verkko pienempiin osiin, aliverkkoihin. Aliverkotusta k√§ytet√§√§n, kun IP-osoitteita on paljon k√§yt√∂ss√§ ja ne on jaettava eri loogisille verkkokokonaisuuksille. Verkot voivat olla virtuaalil√§hiverkkoja (VLAN) tai omia fyysisi√§ kokonaisuuksiaan. Aliverkottamalla voidaan v√§hent√§√§ verkossa yleisl√§hetysliikennett√§ (broadcasting), helpottaa hallintaa ja parantaa verkon suorituskyky√§. Aliverkkoja k√§ytet√§√§n aliverkonpeitteen avulla. Jokaisella verkkoon liitetyll√§ koneella on oltava aliverkonpeite, joka jakaa IP-osoitteen aliverkon osoitteeseen ja aliverkon sis√§ll√§ tietokoneen yksil√∂iv√§√§n osaan. Saman aliverkon sis√§ll√§ olevat koneet voivat l√§hett√§√§ ja vastaanottaa paketteja suoraan, koneiden voidaan ajatella olevan "huutoet√§isyydell√§" toisistaan. Mik√§li kone l√§hett√§√§ liikennett√§ kohteelle, jonka se p√§√§ttelee aliverkkomaskin avulla olevan oman aliverkon ulkopuolella, se ohjaa liikenteen oletusyhdysk√§yt√§v√§lle (engl. default gateway), jolla on tietoa muista aliverkoista tai mahdollinen oletusreitti kohteen suuntaan. Jokaisessa aliverkossa on siis oletusyhdysk√§yt√§v√§ sek√§ yksi tai useampia tietokoneita. Jos verkko on t√§ysin suljettu eli siit√§ ei liikenn√∂id√§ muihin verkkoihin, ei oletusyhdysk√§yt√§v√§√§ tarvita.ūüĒóAliverkko

Name server

A name server refers to the server component of the Domain Name System (DNS), one of the two principal namespaces of the Internet. The most important function of DNS servers is the translation (resolution) of human-memorable domain names (example.com) and hostnames into the corresponding numeric Internet Protocol (IP) addresses (93.184.216.34), the second principal name space of the Internet which is used to identify and locate computer systems and resources on the Internet. Although it is typically used in reference to DNS, the term name server may also be used for any computer application that implements a network service for providing responses to queries against a directory service which translates an often humanly meaningful, text-based identifier to a system-internal, often numeric identification or addressing component. This service is performed by the server in response to a service protocol request. Domain Name Server The Internet maintains two principal namespaces: the domain name hierarchy and the IP address system. The Domain Name System maintains the domain namespace and provides translation services...ūüĒóName server

Traceroute

Traceroute on yleinen TCP/IP-protokollaa k√§ytt√§v√§ ty√∂kalu, joka selvitt√§√§, mit√§ reitti√§ protokollan paketit siirtyv√§t m√§√§r√§ttyyn koneeseen. Traceroute selvitt√§√§ reitin lis√§√§m√§ll√§ l√§hett√§miens√§ pakettien Time to Live -arvoa yksi kerrallaan, aloittaen yhdest√§. N√§in ensimm√§inen l√§hetetty paketti palaa takaisin ensimm√§isen reitittimen j√§lkeen, toinen palaa toisen reitittimen j√§lkeen ja niin edelleen. Lopputuloksena on luettelo koneista, jotka muodostavat kuljetun reitin. Kahden koneen siirtov√§li√§ kutsutaan hopiksi.Traceroute-ohjelma on alun perin kotoisin BSD unix -j√§rjestelmist√§. Windows-koneilla traceroute-komennon nimi on tracert.ūüĒóTraceroute

Nmap

Nmap (Network Mapper) is a free and open-source network scanner created by Gordon Lyon (also known by his pseudonym Fyodor Vaskovich). Nmap is used to discover hosts and services on a computer network by sending packets and analyzing the responses.Nmap provides a number of features for probing computer networks, including host discovery and service and operating system detection. These features are extensible by scripts that provide more advanced service detection, vulnerability detection, and other features. Nmap can adapt to network conditions including latency and congestion during a scan. Nmap started as a Linux utility and was ported to other systems including Windows, macOS, and BSD. It is most popular on Linux, followed by Windows. Features Nmap features include: Host discovery ‚Äď Identifying hosts on a network. For example, listing the hosts that respond to TCP and/or ICMP requests or have a particular port open. Port scanning ‚Äď Enumerating the open ports on target hosts. Version detection ‚Äď Interrogating network services on remote devices to determine application...ūüĒóNmap

Portti (tietoliikenne)

Portit ovat TCP/IP-protokollan numeroituja palvelupisteit√§. Portti on TCP ja UDP-protokollan yhteydenmuodostukseen liittyv√§ 16-bittinen numero (0‚Äď65535), jolla tunnistetaan IP-osoitteen ohella eri yhteyksi√§. N√§in yhdest√§ IP-osoitteesta voi muodostaa toiseen useita eri yhteyksi√§. Palvelu kytkeytyy tyypillisesti odottamaan yhteytt√§ johonkin hyvin tunnettuun porttiin (well-known ports). K√§ytt√§j√§t joutuvat varaamaan portin siit√§ koneesta, josta he ottavat yhteytt√§. T√§m√§ porttinumero on satunnainen. Asiakasp√§√§n TCP-yhteydelle arvotaan satunnainen porttinumero, johon palvelinp√§√§ l√§hett√§√§ paluupaketit. Satunnaiset portit ovat v√§lilt√§ 1025‚Äď65535.Suurin sallittu porttinumero on 65535. Unix-tyyppisiss√§ k√§ytt√∂j√§rjestelmiss√§ porttien, joiden numero on alle 1024, avaamiseen tarvitaan p√§√§k√§ytt√§j√§oikeudet. N√§it√§ portteja k√§ytet√§√§n siis yleens√§ hyvin tunnettuina portteina ja muita portteja yhteydenottoihin ulosp√§in. Porttinumeron 0 k√§ytt√∂ on sallittu, mutta usein sill√§ pyydet√§√§n j√§rjestelm√§√§ valitsemaan vapaa portti. Portit ovat yhteinen mekanismi sek√§ TCP- ett√§ UDP-protokollille. TCP-portti 80 ei ole sama kuin UDP-portti 80. Yleinen k√§yt√§nt√∂ on kuitenkin se, ett√§ jos TCP-portti 80 on varattu jollekin protokollalle (HTTP) niin vastaavaa UDP-porttia 80 pidet√§√§n varattuna samaan k√§ytt√∂tarkoitukseen, vaikkei protokolla sit√§ tarvitsisikaan. Esimerkki: asiakas.fi:45637 ‚Üí kohde.fi:80 asiakas.fi:45637 ‚Üź kohde.fi:80ūüĒóPortti (tietoliikenne)

IP

IP (engl. Internet Protocol) on TCP/IP-viitemallin verkkokerroksen protokolla, joka huolehtii IP-tietoliikennepakettien toimittamisesta perille pakettikytkent√§isess√§ Internet-verkossa. Se on internetin toiminnan ydin, joka yhdist√§√§ internetiin liittyneit√§ laitteita palvelimiin ja sit√§ kautta mahdollisesti toisiin k√§ytt√§jiin. IP ei yksil√∂i k√§ytt√§j√§√§.ūüĒóIP

IPsec

IPsec (lyhenne sanoista IP Security Architecture) on joukko TCP/IP-perheeseen kuuluvia tietoliikenneprotokollia Internet-yhteyksien turvaamiseen. N√§m√§ protokollat tarjoavat salauksen, osapuolten todennuksen ja tiedon eheyden varmistamisen. IPsec m√§√§rittelee tietoliikenneprotokollia, jotka voidaan jakaa kahteen luokkaan: protokollat pakettivirtojen turvaamiseen avaintenvaihtoprotokolla turvattujen pakettivirtojen muodostamiseenPakettivirtojen turvaamiseen IPsec tarjoaa kaksi vaihtoehtoista protokollaa, joista tavallisempi on ESP (Encapsulating Security Payload). Sit√§ k√§ytet√§√§n pakettivirtojen salaamiseen. Harvemmin k√§ytetty AH-protokolla (Authenticating Headers) taas tarjoaa todennuksen ja takaa viestien eheyden, mutta ei tarjoa luottamuksellisuutta. Suositeltu avaintenvaihtoprotokolla IPsec-protokollan kanssa k√§ytett√§v√§ksi on Internet Key Exchange (IKE). IKE koostuu protokollien ISAKMP, Oakley ja SKEME yhdistelm√§st√§.ūüĒóIPsec

ICMP

ICMP (lyhenne sanoista Internet Control Message Protocol) on TCP/IP-pinon kontrolliprotokolla, jolla l√§hetet√§√§n viestej√§ koneesta toiseen. Arkkitehtuurisesti ICMP-protokolla toimii IP:n p√§√§ll√§. ICMP on kuitenkin niin merkitt√§v√§sti sidoksissa IP-protokollan toimintaan, ett√§ OSI-mallissa se on m√§√§ritetty jokseenkin h√§m√§√§v√§sti IP-protokollan rinnalle.ūüĒóICMP

Internet Control Message Protocol version 6

ūüĒóICMP

TCP

TCP (lyhenne sanoista Transmission Control Protocol) on tietoliikenneprotokolla tietokoneiden v√§liseen luotettavaan tiedonsiirtoon. Toisin kuin IP- tai UDP-protokollat TCP sis√§lt√§√§ mekanismeja vikatilanteesta toipumiseen.TCP-yhteyksien avulla tietokoneet voivat l√§hett√§√§ toisilleen tavujonoja luotettavasti. TCP pit√§√§ my√∂s huolta, ett√§ paketit saapuvat perille oikeassa j√§rjestyksess√§. Tarvittaessa h√§vinnyt paketti voidaan l√§hett√§√§ uudestaan. T√§t√§ tarkoitusta varten TCP:hen on kehitetty erilaisia vuonvalvonta- ja ruuhkanhallintamekanismeja. Suurin osa Internetin liikenteest√§ perustuu TCP:hen ja koko TCP/IP-protokollaperhe on saanut nimens√§ TCP:n perusteella. Esimerkiksi WWW-sivujen hakeminen tehd√§√§n siten, ett√§ selaimen ja palvelimen v√§lille muodostetaan TCP-yhteys, jossa selain voi l√§hett√§√§ tavujonoja palvelimelle ja toisinp√§in. TCP:n paikka OSI-mallissa on kuljetuskerroksessa.ūüĒóTCP

UDP

UDP (lyhenne sanoista User Datagram Protocol) on ns. yhteydet√∂n tietoliikenneprotokolla, joka ei vaadi yhteytt√§ laitteiden v√§lille, mutta mahdollistaa tiedon siirron. UDP on yksinkertainen datagram-pohjainen (tietos√§hke) kuljetuskerroksen protokolla. UDP ei sis√§ll√§ virheen korjausta mutta voi sis√§lt√§√§ virheen havaitsemisen tarkistussummalla. UDP ei sis√§ll√§ sekvenssej√§ (j√§rjestys), kaksoiskappaleiden poistoa, vuon- tai ruuhkanhallintamekanismeja.UDP eroaa TCP:st√§ monin tavoin. Muun muassa paketin perillemenoa ei varmisteta p√§√§st√§ p√§√§h√§n (alempi taso kyll√§ varmistaa seuraavaan solmuun asti). UDP:ta k√§ytet√§√§n esimerkiksi DNS-pyynt√∂jen l√§hett√§miseen, verkkopeleiss√§ ja reaaliaikaisen videon ja √§√§nen v√§litt√§miseen. UDP:n yleisrasite on pienempi kuin TCP:n, siin√§ ei suoriteta alkuk√§ttely√§, pakettien kuittausta eik√§ yhteyden lopettamista. Se ei silti v√§ltt√§m√§tt√§ ole nopeampi kuin TCP, koska TCP:n liukuva ikkuna (sliding window) kompensoi tehokkaasti kuittausten viem√§√§ aikaa. UDP:n k√§ytt√∂√∂n TCP:n asemasta viitataan toisinaan termill√§ UDP/IP.ūüĒóUDP

DHCP

DHCP (lyhenne sanoista Dynamic Host Configuration Protocol) on verkkoprotokolla, jonka yleisin teht√§v√§ on jakaa IP-osoitteita uusille l√§hiverkkoon kytkeytyville laitteille. Yll√§pit√§j√§ antaa tietyn IP-osoiteavaruuden, jolloin jokainen laite pyyt√§√§ k√§ynnistyksen yhteydess√§ DHCP-palvelimelta oman IP-osoitteen. Annettu osoite on voimassa ennalta m√§√§r√§tyn ajan. Menettely yksinkertaistaa asiakaskoneiden asetuksien hallintaa huomattavasti. DHCP-palvelin voi jakaa asiakkaille my√∂s muita asetuksia, kuten oletusyhdysk√§yt√§v√§n ja nimipalvelimen (tai nimipalvelimien) IP-osoitteen. K√§yt√§nn√∂ss√§ DHCP-palvelin voi jakaa l√§hes mit√§ tahansa asetuksia, kuten reitittimille k√§ytt√∂j√§rjestelm√§n lataamiseen k√§ytetyn TFTP-palvelimen osoitteen, aikapalvelimet kellon synkronointiin tai Windowsin SMB-tiedostojaon asetuksia.ūüĒóDHCP

DNS

DNS eli Domain Name System on Internetin nimipalveluj√§rjestelm√§, joka muuntaa verkkotunnuksia IP-osoitteiksi. Internetin laitteet kommunikoivat kesken√§√§n numeeristen osoitteiden avulla, joiden muistaminen sellaisenaan olisi hankalaa. Nimipalvelun ansiosta niiden sijasta voidaan k√§ytt√§√§ helpommin muistettavia nimi√§. Nimipalvelun toinen t√§rke√§ teht√§v√§ on s√§hk√∂postin reititys. Nimipalvelun toteuttavia palvelintyyppej√§ on kaksi. Nimipalvelukyselyihin vastauksia hakevat koneet eli resolverit. Nimipalvelukyselyihin vastauksia antavat koneet eli auktoritatiiviset nimipalvelimet.ūüĒóDNS

FTP

FTP (lyhenne sanoista File Transfer Protocol) on TCP-protokollaa k√§ytt√§v√§ tiedostonsiirtomenetelm√§ kahden tietokoneen v√§lille. FTP-yhteys toimii asiakas-palvelin -periaatteella. Yleens√§ asiakas (client) ottaa yhteytt√§ palvelimeen (host tai server), joka tarjoaa FTP-palvelun.ūüĒóFTP

HTTP

HTTP (lyhenne sanoista Hypertext Transfer Protocol eli hypertekstin siirtoprotokolla) on protokolla, jota selaimet ja WWW-palvelimet k√§ytt√§v√§t tiedonsiirtoon. Protokolla perustuu siihen, ett√§ asiakasohjelma (selain, hakurobotti tms.) avaa TCP-yhteyden palvelimelle ja l√§hett√§√§ pyynn√∂n. Palvelin vastaa l√§hett√§m√§ll√§ sopivan vastauksen, tavallisimmin HTML-sivun tai bin√§√§ridataa kuten kuvia, ohjelmia tai √§√§nt√§.ūüĒóHTTP

IMAP

IMAP (lyhenne sanoista Internet Message Access Protocol) on s√§hk√∂postien lukemiseen tarkoitettu protokolla. IMAP s√§ilytt√§√§ viestit palvelimella ja tukee palvelimella olevia hakemistoja, eli viestit voidaan j√§rjestell√§ eri hakemistoihin. IMAP:n avulla palvelimella oleviin s√§hk√∂postiviesteihin voidaan p√§√§st√§ k√§siksi useilta eri koneilta, kunhan vain k√§ytetty s√§hk√∂postiohjelma tukee sit√§. IMAP-protokolla ei kuitenkaan tue kalenterin synkronointia eri laitteiden v√§lill√§, toisin kuin esimerkiksi Exchange-protokolla. IMAP-protokollan loi Mark Crispin vuonna 1986 vaihtoehdoksi POP-protokollalle. IMAP:sta on my√∂s mobiililaitteille tarkoitettu versio, Push-IMAP. IMAP:in huonoja puolia ovat esimerkiksi se, ett√§ se aiheuttaa palvelimelle enemm√§n kuormitusta kuin POP, ja vaatii palvelimelta enemm√§n levytilaa.ūüĒóIMAP

Post Office Protocol

In computing, the Post Office Protocol (POP) is an application-layer Internet standard protocol used by e-mail clients to retrieve e-mail from a mail server. POP version 3 (POP3) is the version in common use. Purpose The Post Office Protocol provides access via an Internet Protocol (IP) network for a user client application to a mailbox (maildrop) maintained on a mail server. The protocol supports download and delete operations for messages. POP3 clients connect, retrieve all messages, store them on the client computer, and finally delete them from the server. This design of POP and its procedures was driven by the need of users having only temporary Internet connections, such as dial-up access, allowing these users to retrieve e-mail when connected, and subsequently to view and manipulate the retrieved messages when offline. POP3 clients also have an option to leave mail on the server after download. By contrast, the Internet Message Access Protocol (IMAP) was designed to normally leave all messages on the server to permit management with multiple client applications, and to support both connected (...ūüĒóPost Office Protocol

Secure Shell
Telnet

Telnet on yhteysprotokolla p√§√§teyhteyksiin Internetin ylitse. Telnet on my√∂s telnet-protokollaa k√§ytt√§v√§ hyvin yleinen ohjelma. Usein p√§√§teyhteys muodostetaan asiakkaan tietokoneesta palvelimen komentorivipalveluihin, jolloin p√§√§st√§√§n k√§ytt√§m√§√§n palvelimen ohjelmia ja palveluita, esimerkiksi lukemaan s√§hk√∂postia. Telnet-ohjelma l√∂ytyy k√§yt√§nn√∂ss√§ kaikilta k√§ytt√∂j√§rjestelmilt√§ vakiona lukuisien Internetist√§ l√∂ytyvien hyvien p√§√§te-emulaattorien lis√§ksi. Koska telnet-protokollan asiakaspuoli ei oletusarvoisesti liikenn√∂i palvelinpuolelle mit√§√§n protokollakohtaista, voi telnet-ohjelmia k√§ytt√§√§ my√∂s yksinkertaisten puhtaiden TCP-yhteyksien ottamiseen tiettyihin palveluihin vaikkapa niiden testaamista varten. Telnet ei salaa liikennett√§ (mukaan luettuna salasanoja) mill√§√§n tavalla, ja muutenkin protokollan tietoturvan taso on heikko. Muun muassa t√§m√§n vuoksi telnetin k√§ytt√∂ p√§√§teyhteyksiin on 1990-luvun lopulta alkaen v√§hentynyt jyrk√§sti. SSH-protokolla on monissa k√§ytt√∂tarkoituksissa k√§yt√§nn√∂ss√§ korvannut telnetin.ūüĒóTelnet

American Registry for Internet Numbers

The American Registry for Internet Numbers (ARIN) is the regional Internet registry for Canada, the United States, and many Caribbean and North Atlantic islands. ARIN manages the distribution of Internet number resources, including IPv4 and IPv6 address space and AS numbers. ARIN opened for business on December 22, 1997 after incorporating on April 18, 1997. ARIN is a nonprofit corporation with headquarters in Chantilly, Virginia, United States.ARIN is one of five regional Internet registries in the world. Like the other regional Internet registries, ARIN: Provides services related to the technical coordination and management of Internet number resources Facilitates policy development by its members and stakeholders Participates in the international Internet community Is a nonprofit, community-based organization Is governed by an executive board elected by its membership Services ARIN provides services related to the technical coordination and management of Internet number resources. The nature of these services is described in ARIN's mission statement: ...ūüĒóAmerican Registry for Internet Numbers

Réseaux IP Européens Network Coordination Centre
Asia-Pacific Network Information Centre
Latin America and Caribbean Network Information Centre
AFRINIC

AFRINIC (African Network Information Centre) is the regional Internet registry (RIR) for Africa. Its headquarters are in Ebene, Mauritius. Before AFRINIC was formed, IP addresses (IPv6 and IPv4) for Africa were distributed by the Asia-Pacific Network Information Centre (APNIC), the American Registry for Internet Numbers (ARIN), and the RIPE NCC. ICANN provisionally recognised AFRINIC on 11 October 2004. The registry became operational on 22 February 2005. ICANN gave it final recognition in April 2005. Organisational Structure Board of Directors The AFRINIC Board consists of a nine-member Board of Directors. Six of the directors are elected to represent the different sub-regions, while two directors are elected to serve on the Board-based solely on competency as opposed to regional representation. The last seat on the Board is filled by the Chief Executive Officer. Elections are held at each AFRNIC Annual General Meeting (AGMM), which is conducted around May/June every year. Voting takes place both on site at these meetings and prior to the meeting via...ūüĒóAFRINIC

ūüďö Kommentti

Kielet