Sanasto

IP-osoite ("Internetin protokollaosoite" tai "Internetin yhteyskäytäntöosoite") on numerosarja, jota käytetään IP-verkkoihin kytkettyjen verkkosovittimien yksilöimiseen. IP on alin yhtenäinen Internetin protokolla ja kaikki Internet-verkon tietoliikenne kulkee IP-paketteina. IP-osoitteen perusteella IP-paketti löytää perille ja vastaukset tulevat takaisin. Tyypillisesti IP-osoitteita ei käytetä suoraan, vaan DNS-järjestelmä muuttaa selväkieliset osoitteet (kuten www.youtube.com) IP-osoitteiksi. IP-osoite yksilöi käyttäjän mikäli IP-osoite on selvitettävissä sen yksilöivään omistajaan muulla keinoin, kuten operaattorisopimuksin tai toissijaisilla rekistereillä kuten seuraamalla muuta IP-liikennettä, joissa käyttäjä paljastaa henkilötietojaan. Tällä hetkellämilloin? käytössä on IP:n versio 4. IP-osoite on erilainen IP:n versiossa 6. Tämä artikkeli käsittelee vain versiota 4 ja erot esitetään artikkelissa IPv6. Tavallisesti IP-osoite esitetään neljän pisteellä erotetun luvun sarjana, esimerkiksi 145.97.39.155. IP-osoite koostuu kahdesta osasta, jotka ovat operaattorin yksilöivä alkuosa ja operaattorin sisällä yksilöity liittymä, joka saattaa sisältää useita tietokoneita tai muita laitteita. Osoitteesta ei yleensä voi tietää kuinka paljon alusta kuuluu operaattoriosaan ja kuinka paljon liittymän yksilöivään osaan eikä siitä voi tietää käyttäjää, mutta palvelimilla on yleensä kiinteä IP, joka on usein sidottu domainiin.🔗IP-osoite

Internet Protocol version 4 (IPv4) is the fourth version of the Internet Protocol (IP). It is one of the core protocols of standards-based internetworking methods in the Internet and other packet-switched networks. IPv4 was the first version deployed for production on SATNET in 1982 and on the ARPANET in January 1983. It is still used to route most Internet traffic today, despite the ongoing deployment of a successor protocol, IPv6. IPv4 uses a 32-bit address space which provides 4,294,967,296 (232) unique addresses, but large blocks are reserved for special networking methods. History The IP layer was originally separated in the v3 of the TCP for design improvement, and stabilised in version 4. IPv4 is described in IETF publication RFC 791 (September 1981), replacing an earlier definition (RFC 760, January 1980). In March 1982, the US Department of Defense declared TCP/IP as the standard for all military computer networking. Purpose The Internet Protocol is the protocol that defines and enables internetworking at the internet layer of the Internet Protocol Suite...🔗IPv4

IPv6 on nykyisen IP-protokollan (IPv4) seuraajaksi kehitetty protokolla. IPv6 tunnettiin varhaisessa kehitysvaiheessaan myös nimellä IPng eli IP next generation. Sen tärkein ero IPv4:ään on osoitteen pituus ja osoiteavaruuden laajuus. IPv6:ssa käytetään 128-bittisiä osoitteita, jolloin yhdessä verkossa voi olla yli 340 sekstiljoonaa (340 · 1036) solmua siinä missä IPv4:n osoitteen pituus on vain 32 bittiä ja IPv4-verkossa voi olla vain noin neljä miljardia (4 · 109) solmua. IPv6 on verkossa toimivalle laitteelle sama asia kuin puhelinnumero puhelimelle: jokaisella laitteella on oma osoitteensa ja siihen saadaan suora kaksisuuntainen yhteys. IPv6-protokollaa voi hyödyntää esimerkiksi IoT-palveluissa.🔗IPv6

WHOIS (yhdistelmä sanoista who is) on kyselyprotokolla, jota käytetään tietokantakyselyihin liittyen verkkotunnuksiin, Internet-maatunnuksiin, IP-osoitealueisiin, autonomisen järjestelmän numeroihin sekä niiden omistajiin, rekisteröijiin ja muuhun perusinformaatioon. WHOIS-palveluita on perinteisesti käytetty komentorivisovelluksien välityksellä, mutta myös web-palveluita löytyy. Palvelimet kuuntelevat porttia 43. Protokolla on kuvattu RFC-dokumentissa RFC 3912.🔗WHOIS

In computer networking, a hostname (archaically nodename) is a label that is assigned to a device connected to a computer network and that is used to identify the device in various forms of electronic communication, such as the World Wide Web. Hostnames may be simple names consisting of a single word or phrase, or they may be structured. Each hostname usually has at least one numeric network address associated with it for routing packets for performance and other reasons. Internet hostnames may have appended the name of a Domain Name System (DNS) domain, separated from the host-specific label by a period ("dot"). In the latter form, a hostname is also called a domain name. If the domain name is completely specified, including a top-level domain of the Internet, then the hostname is said to be a fully qualified domain name (FQDN). Hostnames that include DNS domains are often stored in the Domain Name System together with the IP addresses of the host they represent for the purpose of mapping the hostname to an address, or the reverse process. Internet hostnames...🔗Hostname

Ping on TCP/IP-protokollan työkalu, joka mittaa määritetyn laitteen saavutettavuutta tietoverkossa. Ping lähettää laitteelle ICMP echo request -paketin, johon etätietokone vastaa omalla echo reply -paketilla.Tyypillisesti työkalu tulostaa sekä lähetettyjen ja vastaanotettujen pakettien määrän että latenssin. Nykyään suuri osa verkkoon kytketyistä koneista ei vastaa ping-paketteihin, sillä vieraiden koneiden pingaaminen on harvinaista muutoin kuin tietomurtoa edeltävässä kartoituksessa. Myös jotkin Internet-madot etsivät saastutettavia koneita ping-pakettien avulla. Tämän vuoksi suurin osa verkoista suodattaa ping-paketit, joiden kohteina on verkon työasemat, ja jopa osa tärkeistä sähköposti- ja web-palvelimista jättää vastaamatta niihin. Echo request pyyntöihin vastaamatta jättäminen rikkoo kuitenkin Internet-standardia RFC 1122, joka suosittaa jokaisen verkon laitteen kuuntelemaan ja vastaamaan pyyntöihin. Vastaamatta jättäminen on ongelmallista, kun ping-ohjelmaa pyritään käyttämään sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, verkko-ongelmien selvittämiseen. Kaikkien verkkojen tulisi suodattaa sisään tulevat ping-paketit, joiden kohdeosoitteena on verkon yleislähetysosoite. Muutoin verkkoa voi käyttää alustana smurf-hyökkäyksessä. ICMP echo request -pakettien suodattamisen yhteydessä asiaan perehtymättömät ylläpitäjät usein suodattavat myös muuta ICMP-liikennettä. ICMP-liikenne on kuitenkin välttämätöntä verkon kunnolliselle toiminnalle, ja tämän vuoksi monissa verkoissa on hyvin oudosti käyttäytyviä ongelmia johtuen vääristä suodatinsäännöistä, jotka estävät IP-protokollan standardien mukaista toimintaa.🔗Ping

Luokaton reititys (engl. Classless Inter-Domain Routing, CIDR) on nykyään IP-verkoissa käytetty menetelmä IP-osoitteiden jakamiseksi eri operaattoreille/verkoille. Verkko ilmoitetaan kahtena lukuna, joista ensimmäinen ilmaisee verkon osoitteen (network prefix) ja jälkimmäinen verkon koon (netmask). Verkon kokoa rajaavien bittien määrä eli maski eli aliverkon peite merkitään osoitteen perään vinoviivalla erotettuna. Esimerkiksi yksityiseen käyttöön on varattu verkko 10.0.0.0/8 (RFC 1918). Osoite voidaan kirjoittaa myös kirjoittamalla maski auki muotoon 10.0.0.0/255.0.0.0. Tähän verkkoon kuuluvat IP-osoitteet 10.0.0.0 – 10.255.255.255. Tyypillisesti ensimmäinen osoite on varattu tarkoittamaan itse verkkoa (10.0.0.0) ja viimeinen osoite on yleislähetys (broadcast) -osoite. Ennen luokatonta reititystä IPv4-osoitteet oli jaettu viiteen luokkaan (A–F). Normaalissa verkkoliikenteessä käytettiin luokkia A–C ja kunkin luokan verkossa oli luokasta riippuen joko 16 777 216, 65 536 tai 256 osoitetta. Osoitteen luokan määräsivät osoitteen ensimmäiset bitit. 0 oli A, 10 B ja 110 C. Suurimpia A-luokan verkkoja jaettiin yhdysvaltalaisille suuryrityksille kuten IBM, Apple, Ford, General Electric, Halliburton, Yhdysvaltain posti. Valtioista Japanilla oli oma A-luokan lohkonsa ja koko Afrikalle kaksi. Tämä osoittautui käytännössä liian jäykäksi menetelmäksi ja se johti osoitteiden haaskaamiseen sekä globaalin reititystaulun koon nopeaan kasvuun. Luokaton reititys muutti järjestelmää siten että kun aikaisemmin operaattorin osoitti joko osoitteen 8, 16 tai 24 ensimmäistä bittiä, uudessa järjestelyssä raja on liukuva. Siirtyminen luokattomaan reititykseen alkoi vuonna 1993 julkaistujen RFC 1518 ja RFC 1519 myötä.🔗Luokaton reititys

In IP networking, a private network is a computer network that uses private IP address space. Both the IPv4 and the IPv6 specifications define private IP address ranges. These addresses are commonly used for local area networks (LANs) in residential, office, and enterprise environments. Private network addresses are not allocated to any specific organization. Anyone may use these addresses without approval from regional or local Internet registries. Private IP address spaces were originally defined to assist in delaying IPv4 address exhaustion. IP packets originating from or addressed to a private IP address cannot be routed through the public Internet. Private IPv4 addresses The Internet Engineering Task Force (IETF) has directed the Internet Assigned Numbers Authority (IANA) to reserve the following IPv4 address ranges for private networks: In practice, it is common to subdivide these ranges into smaller subnets. Dedicated space for carrier-grade NAT deployment In April 2012, IANA allocated the block 100...🔗Private network

Aliverkko on loogisen tietokoneverkon osa, joka sijaitsee OSI-mallin kolmannella kerroksella (verkkokerros). Aliverkotus on termi, jota käytetään kun pilkotaan suurempi verkko pienempiin osiin, aliverkkoihin. Aliverkotusta käytetään, kun IP-osoitteita on paljon käytössä ja ne on jaettava eri loogisille verkkokokonaisuuksille. Verkot voivat olla virtuaalilähiverkkoja (VLAN) tai omia fyysisiä kokonaisuuksiaan. Aliverkottamalla voidaan vähentää verkossa yleislähetysliikennettä (broadcasting), helpottaa hallintaa ja parantaa verkon suorituskykyä. Aliverkkoja käytetään aliverkonpeitteen avulla. Jokaisella verkkoon liitetyllä koneella on oltava aliverkonpeite, joka jakaa IP-osoitteen aliverkon osoitteeseen ja aliverkon sisällä tietokoneen yksilöivään osaan. Saman aliverkon sisällä olevat koneet voivat lähettää ja vastaanottaa paketteja suoraan, koneiden voidaan ajatella olevan "huutoetäisyydellä" toisistaan. Mikäli kone lähettää liikennettä kohteelle, jonka se päättelee aliverkkomaskin avulla olevan oman aliverkon ulkopuolella, se ohjaa liikenteen oletusyhdyskäytävälle (engl. default gateway), jolla on tietoa muista aliverkoista tai mahdollinen oletusreitti kohteen suuntaan. Jokaisessa aliverkossa on siis oletusyhdyskäytävä sekä yksi tai useampia tietokoneita. Jos verkko on täysin suljettu eli siitä ei liikennöidä muihin verkkoihin, ei oletusyhdyskäytävää tarvita.🔗Aliverkko

A name server refers to the server component of the Domain Name System (DNS), one of the two principal namespaces of the Internet. The most important function of DNS servers is the translation (resolution) of human-memorable domain names (example.com) and hostnames into the corresponding numeric Internet Protocol (IP) addresses (93.184.216.34), the second principal name space of the Internet which is used to identify and locate computer systems and resources on the Internet. Although it is typically used in reference to DNS, the term name server may also be used for any computer application that implements a network service for providing responses to queries against a directory service which translates an often humanly meaningful, text-based identifier to a system-internal, often numeric identification or addressing component. This service is performed by the server in response to a service protocol request. Domain Name Server The Internet maintains two principal namespaces: the domain name hierarchy and the IP address system. The Domain Name System maintains the domain namespace and provides translation services...🔗Name server

Traceroute on yleinen TCP/IP-protokollaa käyttävä työkalu, joka selvittää, mitä reittiä protokollan paketit siirtyvät määrättyyn koneeseen. Traceroute selvittää reitin lisäämällä lähettämiensä pakettien Time to Live -arvoa yksi kerrallaan, aloittaen yhdestä. Näin ensimmäinen lähetetty paketti palaa takaisin ensimmäisen reitittimen jälkeen, toinen palaa toisen reitittimen jälkeen ja niin edelleen. Lopputuloksena on luettelo koneista, jotka muodostavat kuljetun reitin. Kahden koneen siirtoväliä kutsutaan hopiksi.Traceroute-ohjelma on alun perin kotoisin BSD unix -järjestelmistä. Windows-koneilla traceroute-komennon nimi on tracert.🔗Traceroute

Nmap (Network Mapper) is a free and open-source network scanner created by Gordon Lyon (also known by his pseudonym Fyodor Vaskovich). Nmap is used to discover hosts and services on a computer network by sending packets and analyzing the responses.Nmap provides a number of features for probing computer networks, including host discovery and service and operating system detection. These features are extensible by scripts that provide more advanced service detection, vulnerability detection, and other features. Nmap can adapt to network conditions including latency and congestion during a scan. Nmap started as a Linux utility and was ported to other systems including Windows, macOS, and BSD. It is most popular on Linux, followed by Windows. Features Nmap features include: Host discovery – Identifying hosts on a network. For example, listing the hosts that respond to TCP and/or ICMP requests or have a particular port open. Port scanning – Enumerating the open ports on target hosts. Version detection – Interrogating network services on remote devices to determine application...🔗Nmap

Portit ovat TCP/IP-protokollan numeroituja palvelupisteitä. Portti on TCP ja UDP-protokollan yhteydenmuodostukseen liittyvä 16-bittinen numero (0–65535), jolla tunnistetaan IP-osoitteen ohella eri yhteyksiä. Näin yhdestä IP-osoitteesta voi muodostaa toiseen useita eri yhteyksiä. Palvelu kytkeytyy tyypillisesti odottamaan yhteyttä johonkin hyvin tunnettuun porttiin (well-known ports). Käyttäjät joutuvat varaamaan portin siitä koneesta, josta he ottavat yhteyttä. Tämä porttinumero on satunnainen. Asiakaspään TCP-yhteydelle arvotaan satunnainen porttinumero, johon palvelinpää lähettää paluupaketit. Satunnaiset portit ovat väliltä 1025–65535.Suurin sallittu porttinumero on 65535. Unix-tyyppisissä käyttöjärjestelmissä porttien, joiden numero on alle 1024, avaamiseen tarvitaan pääkäyttäjäoikeudet. Näitä portteja käytetään siis yleensä hyvin tunnettuina portteina ja muita portteja yhteydenottoihin ulospäin. Porttinumeron 0 käyttö on sallittu, mutta usein sillä pyydetään järjestelmää valitsemaan vapaa portti. Portit ovat yhteinen mekanismi sekä TCP- että UDP-protokollille. TCP-portti 80 ei ole sama kuin UDP-portti 80. Yleinen käytäntö on kuitenkin se, että jos TCP-portti 80 on varattu jollekin protokollalle (HTTP) niin vastaavaa UDP-porttia 80 pidetään varattuna samaan käyttötarkoitukseen, vaikkei protokolla sitä tarvitsisikaan. Esimerkki: asiakas.fi:45637 → kohde.fi:80 asiakas.fi:45637 ← kohde.fi:80🔗Portti (tietoliikenne)

IP (engl. Internet Protocol) on TCP/IP-viitemallin verkkokerroksen protokolla, joka huolehtii IP-tietoliikennepakettien toimittamisesta perille pakettikytkentäisessä Internet-verkossa. Se on internetin toiminnan ydin, joka yhdistää internetiin liittyneitä laitteita palvelimiin ja sitä kautta mahdollisesti toisiin käyttäjiin. IP ei yksilöi käyttäjää.🔗IP

IPsec (lyhenne sanoista IP Security Architecture) on joukko TCP/IP-perheeseen kuuluvia tietoliikenneprotokollia Internet-yhteyksien turvaamiseen. Nämä protokollat tarjoavat salauksen, osapuolten todennuksen ja tiedon eheyden varmistamisen. IPsec määrittelee tietoliikenneprotokollia, jotka voidaan jakaa kahteen luokkaan: protokollat pakettivirtojen turvaamiseen avaintenvaihtoprotokolla turvattujen pakettivirtojen muodostamiseenPakettivirtojen turvaamiseen IPsec tarjoaa kaksi vaihtoehtoista protokollaa, joista tavallisempi on ESP (Encapsulating Security Payload). Sitä käytetään pakettivirtojen salaamiseen. Harvemmin käytetty AH-protokolla (Authenticating Headers) taas tarjoaa todennuksen ja takaa viestien eheyden, mutta ei tarjoa luottamuksellisuutta. Suositeltu avaintenvaihtoprotokolla IPsec-protokollan kanssa käytettäväksi on Internet Key Exchange (IKE). IKE koostuu protokollien ISAKMP, Oakley ja SKEME yhdistelmästä.🔗IPsec

ICMP (lyhenne sanoista Internet Control Message Protocol) on TCP/IP-pinon kontrolliprotokolla, jolla lähetetään viestejä koneesta toiseen. Arkkitehtuurisesti ICMP-protokolla toimii IP:n päällä. ICMP on kuitenkin niin merkittävästi sidoksissa IP-protokollan toimintaan, että OSI-mallissa se on määritetty jokseenkin hämäävästi IP-protokollan rinnalle.🔗ICMP

🔗ICMP

TCP (lyhenne sanoista Transmission Control Protocol) on tietoliikenneprotokolla tietokoneiden väliseen luotettavaan tiedonsiirtoon. Toisin kuin IP- tai UDP-protokollat TCP sisältää mekanismeja vikatilanteesta toipumiseen.TCP-yhteyksien avulla tietokoneet voivat lähettää toisilleen tavujonoja luotettavasti. TCP pitää myös huolta, että paketit saapuvat perille oikeassa järjestyksessä. Tarvittaessa hävinnyt paketti voidaan lähettää uudestaan. Tätä tarkoitusta varten TCP:hen on kehitetty erilaisia vuonvalvonta- ja ruuhkanhallintamekanismeja. Suurin osa Internetin liikenteestä perustuu TCP:hen ja koko TCP/IP-protokollaperhe on saanut nimensä TCP:n perusteella. Esimerkiksi WWW-sivujen hakeminen tehdään siten, että selaimen ja palvelimen välille muodostetaan TCP-yhteys, jossa selain voi lähettää tavujonoja palvelimelle ja toisinpäin. TCP:n paikka OSI-mallissa on kuljetuskerroksessa.🔗TCP

UDP (lyhenne sanoista User Datagram Protocol) on ns. yhteydetön tietoliikenneprotokolla, joka ei vaadi yhteyttä laitteiden välille, mutta mahdollistaa tiedon siirron. UDP on yksinkertainen datagram-pohjainen (tietosähke) kuljetuskerroksen protokolla. UDP ei sisällä virheen korjausta mutta voi sisältää virheen havaitsemisen tarkistussummalla. UDP ei sisällä sekvenssejä (järjestys), kaksoiskappaleiden poistoa, vuon- tai ruuhkanhallintamekanismeja.UDP eroaa TCP:stä monin tavoin. Muun muassa paketin perillemenoa ei varmisteta päästä päähän (alempi taso kyllä varmistaa seuraavaan solmuun asti). UDP:ta käytetään esimerkiksi DNS-pyyntöjen lähettämiseen, verkkopeleissä ja reaaliaikaisen videon ja äänen välittämiseen. UDP:n yleisrasite on pienempi kuin TCP:n, siinä ei suoriteta alkukättelyä, pakettien kuittausta eikä yhteyden lopettamista. Se ei silti välttämättä ole nopeampi kuin TCP, koska TCP:n liukuva ikkuna (sliding window) kompensoi tehokkaasti kuittausten viemää aikaa. UDP:n käyttöön TCP:n asemasta viitataan toisinaan termillä UDP/IP.🔗UDP

DHCP (lyhenne sanoista Dynamic Host Configuration Protocol) on verkkoprotokolla, jonka yleisin tehtävä on jakaa IP-osoitteita uusille lähiverkkoon kytkeytyville laitteille. Ylläpitäjä antaa tietyn IP-osoiteavaruuden, jolloin jokainen laite pyytää käynnistyksen yhteydessä DHCP-palvelimelta oman IP-osoitteen. Annettu osoite on voimassa ennalta määrätyn ajan. Menettely yksinkertaistaa asiakaskoneiden asetuksien hallintaa huomattavasti. DHCP-palvelin voi jakaa asiakkaille myös muita asetuksia, kuten oletusyhdyskäytävän ja nimipalvelimen (tai nimipalvelimien) IP-osoitteen. Käytännössä DHCP-palvelin voi jakaa lähes mitä tahansa asetuksia, kuten reitittimille käyttöjärjestelmän lataamiseen käytetyn TFTP-palvelimen osoitteen, aikapalvelimet kellon synkronointiin tai Windowsin SMB-tiedostojaon asetuksia.🔗DHCP

DNS eli Domain Name System on Internetin nimipalvelujärjestelmä, joka muuntaa verkkotunnuksia IP-osoitteiksi. Internetin laitteet kommunikoivat keskenään numeeristen osoitteiden avulla, joiden muistaminen sellaisenaan olisi hankalaa. Nimipalvelun ansiosta niiden sijasta voidaan käyttää helpommin muistettavia nimiä. Nimipalvelun toinen tärkeä tehtävä on sähköpostin reititys. Nimipalvelun toteuttavia palvelintyyppejä on kaksi. Nimipalvelukyselyihin vastauksia hakevat koneet eli resolverit. Nimipalvelukyselyihin vastauksia antavat koneet eli auktoritatiiviset nimipalvelimet.🔗DNS

FTP (lyhenne sanoista File Transfer Protocol) on TCP-protokollaa käyttävä tiedostonsiirtomenetelmä kahden tietokoneen välille. FTP-yhteys toimii asiakas-palvelin -periaatteella. Yleensä asiakas (client) ottaa yhteyttä palvelimeen (host tai server), joka tarjoaa FTP-palvelun.🔗FTP

HTTP (lyhenne sanoista Hypertext Transfer Protocol eli hypertekstin siirtoprotokolla) on protokolla, jota selaimet ja WWW-palvelimet käyttävät tiedonsiirtoon. Protokolla perustuu siihen, että asiakasohjelma (selain, hakurobotti tms.) avaa TCP-yhteyden palvelimelle ja lähettää pyynnön. Palvelin vastaa lähettämällä sopivan vastauksen, tavallisimmin HTML-sivun tai binääridataa kuten kuvia, ohjelmia tai ääntä.🔗HTTP

IMAP (lyhenne sanoista Internet Message Access Protocol) on sähköpostien lukemiseen tarkoitettu protokolla. IMAP säilyttää viestit palvelimella ja tukee palvelimella olevia hakemistoja, eli viestit voidaan järjestellä eri hakemistoihin. IMAP:n avulla palvelimella oleviin sähköpostiviesteihin voidaan päästä käsiksi useilta eri koneilta, kunhan vain käytetty sähköpostiohjelma tukee sitä. IMAP-protokolla ei kuitenkaan tue kalenterin synkronointia eri laitteiden välillä, toisin kuin esimerkiksi Exchange-protokolla. IMAP-protokollan loi Mark Crispin vuonna 1986 vaihtoehdoksi POP-protokollalle. IMAP:sta on myös mobiililaitteille tarkoitettu versio, Push-IMAP. IMAP:in huonoja puolia ovat esimerkiksi se, että se aiheuttaa palvelimelle enemmän kuormitusta kuin POP, ja vaatii palvelimelta enemmän levytilaa.🔗IMAP

In computing, the Post Office Protocol (POP) is an application-layer Internet standard protocol used by e-mail clients to retrieve e-mail from a mail server. POP version 3 (POP3) is the version in common use. Purpose The Post Office Protocol provides access via an Internet Protocol (IP) network for a user client application to a mailbox (maildrop) maintained on a mail server. The protocol supports download and delete operations for messages. POP3 clients connect, retrieve all messages, store them on the client computer, and finally delete them from the server. This design of POP and its procedures was driven by the need of users having only temporary Internet connections, such as dial-up access, allowing these users to retrieve e-mail when connected, and subsequently to view and manipulate the retrieved messages when offline. POP3 clients also have an option to leave mail on the server after download. By contrast, the Internet Message Access Protocol (IMAP) was designed to normally leave all messages on the server to permit management with multiple client applications, and to support both connected (...🔗Post Office Protocol

🔗Post Office Protocol

Telnet on yhteysprotokolla pääteyhteyksiin Internetin ylitse. Telnet on myös telnet-protokollaa käyttävä hyvin yleinen ohjelma. Usein pääteyhteys muodostetaan asiakkaan tietokoneesta palvelimen komentorivipalveluihin, jolloin päästään käyttämään palvelimen ohjelmia ja palveluita, esimerkiksi lukemaan sähköpostia. Telnet-ohjelma löytyy käytännössä kaikilta käyttöjärjestelmiltä vakiona lukuisien Internetistä löytyvien hyvien pääte-emulaattorien lisäksi. Koska telnet-protokollan asiakaspuoli ei oletusarvoisesti liikennöi palvelinpuolelle mitään protokollakohtaista, voi telnet-ohjelmia käyttää myös yksinkertaisten puhtaiden TCP-yhteyksien ottamiseen tiettyihin palveluihin vaikkapa niiden testaamista varten. Telnet ei salaa liikennettä (mukaan luettuna salasanoja) millään tavalla, ja muutenkin protokollan tietoturvan taso on heikko. Muun muassa tämän vuoksi telnetin käyttö pääteyhteyksiin on 1990-luvun lopulta alkaen vähentynyt jyrkästi. SSH-protokolla on monissa käyttötarkoituksissa käytännössä korvannut telnetin.🔗Telnet

The American Registry for Internet Numbers (ARIN) is the regional Internet registry for Canada, the United States, and many Caribbean and North Atlantic islands. ARIN manages the distribution of Internet number resources, including IPv4 and IPv6 address space and AS numbers. ARIN opened for business on December 22, 1997 after incorporating on April 18, 1997. ARIN is a nonprofit corporation with headquarters in Chantilly, Virginia, United States.ARIN is one of five regional Internet registries in the world. Like the other regional Internet registries, ARIN: Provides services related to the technical coordination and management of Internet number resources Facilitates policy development by its members and stakeholders Participates in the international Internet community Is a nonprofit, community-based organization Is governed by an executive board elected by its membership Services ARIN provides services related to the technical coordination and management of Internet number resources. The nature of these services is described in ARIN's mission statement: ...🔗American Registry for Internet Numbers

🔗American Registry for Internet Numbers

🔗American Registry for Internet Numbers

🔗American Registry for Internet Numbers

AFRINIC (African Network Information Centre) is the regional Internet registry (RIR) for Africa. Its headquarters are in Ebene, Mauritius. Before AFRINIC was formed, IP addresses (IPv6 and IPv4) for Africa were distributed by the Asia-Pacific Network Information Centre (APNIC), the American Registry for Internet Numbers (ARIN), and the RIPE NCC. ICANN provisionally recognised AFRINIC on 11 October 2004. The registry became operational on 22 February 2005. ICANN gave it final recognition in April 2005. Organisational Structure Board of Directors The AFRINIC Board consists of a nine-member Board of Directors. Six of the directors are elected to represent the different sub-regions, while two directors are elected to serve on the Board-based solely on competency as opposed to regional representation. The last seat on the Board is filled by the Chief Executive Officer. Elections are held at each AFRNIC Annual General Meeting (AGMM), which is conducted around May/June every year. Voting takes place both on site at these meetings and prior to the meeting via...🔗AFRINIC